lauantai, 1. syyskuu 2012
On aamu.
Usva haihtuu vähitellen.
Vene lipuu kevyesti.
Tyyni järven pinta.
Nautinnollista.
Soudan yhä voimakkaammin-
yhä tehokkaammin kaikilla voimillani.
Mielestä katoaa kaikki turha.
Syvä vana jälkeen jää.
Nostan airot ylös vedestä.
Vene jatkaa kulkuaan hidastuen vähitellen.
Aistin hiljaisuuden ja maiseman kauneuden.
Mieltä raikastava vapauden tunne valtaa minut.
Mieleni niin kevyenä.
Olen vapautunut narsistista 27 vuoden avioliiton jälkeen. Kerron tarinoiden ja runojen avulla kokemastani ovelasta alistamisesta ja nöyryyttämisestäni. Ehkä voin auttaa kohtalotovereita huomaamaan jo aikaisemmin tilansa ja tunnistamaan narsistin. Minun täytyi ensin sairastua keskivaikeaan masennukseen ja menettää kaikki positiiviset tunteet miestäni kohtaan ennekuin tajusin eron välttämättömyyden. Vasta terapiassa tajusin kuinka minua oli alistettu ja mitätöity ja kuinka julmasti minua oli kohdeltu. Asiat alkoivat nousta pinnalle ja aloin ymmärtämään mistä syyllisyyden suosta aloin vihdoin nousemaan.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.