EN KUULLUT

Huomasin että elän onnenkuvitelmissani

Olen elänyt jo 27 vuotta

unohtaen itseni ja tarpeeni

masentuen Jukasta

 

En kuullut kun hän arvosteli minua.

En kuullut kun huomautteli painostani.

En kuullut kun hän sanoi minua happaman näköiseksi.

En kuullut kun hän sulki ovia perässäni.

En kuullut kun hän järjesteli tiskikoneessa jälkeeni astiat udestaan, sitäkään en enää 25 v jälkeen osannut enää tehdä oikein.

En kuullut kun Jukka arvosteli ja mollasi lapsiani ja lapsenlapsiani.

En kuullut kun hän sanoi että ansaitsen liian vähän.

En kuullut, mutta ahdistuin vähitellen Jukasta yhä enemmin.

En kuullut, mutta masennuin Jukan nöyryyttämisestä.

Kunnes mittani alkoi täyttyä hänen julmuudestaan.

Hain eron Jukasta, muuten olisin tuhoutunut lopullisesti.

 

Tilasit yhteisiä matkoja lappiin tai ulkomaille, tai matkoja ystävien seurassa. Halusit osoittaa ystäville kuinka meilläkin on rahaa matkustella ja halusit näyttää muille kuinka tärkeä SINÄ olet. Minulle sanoit  että pitää säästää kun on tiukkaa taloudellisesti. Nyt tiedän, että meillä oli koko ajan vakaa taloudellinen tilanne. Söimme hienoissa ravintoloissa tasokkaiden ystävien kanssa.
Minä elin aina jopa nuukasti, ostaen harvoin itselleni mitään. En käynyt kampaajalla, en kosmetologilla, en hieronnoissa. Ostin itselleni halvimmista kaupoista halvimmat vaatteet, halvimmat ihonrasvat ja kosmetiikat, koska sanoit että ei ole rahaa, meillä on tiukkaa ja minä ansaitsen niin vähän.

Vuosia sitten koin täydellisen yllätyksen. Asuessamme ed. paikkakunnalla, naapuri sanoi bileissä, että pääsitkin Jukka sitten kaupungin kolmen eniten ansaitsevan joukkoon julkaistujen verotietojen mukaan.

Olit kateellinen naapuritalon nuorelle lapsiperheelle, koska heillä oli jo niin nuorena hieno talo. "Olisi meilläkin jos sinäkin olisit akateeminen ja tienaisit paremmin kuin hoitsuna, sanoit".
Sitä tähdensit usein, että meidän pitää luottaa ja kunnioittaa toisiimme. Minä luotin, mutta sinä seurasit puhelimeni tietoja ja sähköpostiani. Luottamus oli yksipuolista. Niin hallitsit minua. Ja niin alistit minua.

Et koskaan kertonut minulle mitä sinulla on tililläsi rahaa, et kertonut mitä saat palkkaa vaikka sitä kysyin useamman kerran. Tiesin vaan että hoidit talon lainanlyhennykset yhteisistä rahoista. Minun piti käyttää pahanpäivänrahat S-tililtä ruokaostosten maksuun, taas kun sanoit että oli niin tiukkaa.
Minun tilini oli ns. yhteinen tili, jonka käyttöä seurasit tarkoin. Sinun tilistä en tiennyt mitään, en edes saldoa tai mihin rahojamme käytit. Kysymyksiini sain aina ympäripyöreitä vastauksia. Mutta minunhan kuului luottaa. Hallitsit minua täysin.

Sanoit kerran että osta itsellesi jotain kunnon vaatteita kun olimme menossa juhliin. Halusit että voit olla minusta ylpeä.Tuskin edes katsoit mitä minulla oli ylläni. Olihan itselläsi monia komeita pukuja ja kymmenittäin paitoja.

Minut sinä huomasit vain sängyssä, siellä olin sinulle kaunis edes hetken, laukeamiseesi asti. Joskus halusit osoittaa miehisyyttäsi rakastelutaidoillasi, mutta silläkin nostit vaan egoasi, minä olin välikappale siihenkin. Omassa kiihkossasi kohtelit minua kovakouraisesti ja parantelin taas viikon haavojani.

Halusin elää elämäni vapaana.

Ilman  nöyryyttämistä.

Ilman Jukkaa.

Halusin erota.
 

Silloin Jukka sanoi ettei tiennyt että olin oikeasti masentunut, vaikka hän kontrolloi  terapiassa käyntejäni.
Jukka sanoi että hän voi muuttua ja tulla samaksi kuin mennessämme naimisiin.
Ei hän kuitenkaan ymmärtänyt mistä on kysymys. Hän ei kokenut tehneensä mitään väärin minua kohtaan.
Jukka sanoi, etten koskaan löydä niin hyvää miestä kun hän on. Taas uusi mitätöinti.

Eihän Jukalla ole empatian kykyä. Hän ei kykene näkemään, mitä teki minulle vuosikausien ajan, miten alisti, miten arvosteli, miten tuhosi luovuuteni, miten hän oli aina oikeassa.
Minua nälviessään hän kohotti  itsensä aina vaan korkeammalle, hänen piti olla perheen pää. Perheen piti ymmärtää kuinka hän tiesi mikä on parasta kullekkin.  Missään vaiheessa hän ei pyytänyt anteeksi loukkauksiaan "sivistynyt" ihminen. Hän ei voinut nöyrtyä anteeksipyyntöihin koska ei ymmärtänyt mitä hänen pitäisi pyytää anteeksi. Hän ei voinut ymmärtäää mitään kritiikkiä itseään kohtaan, sillä hän oli mielestään aina oikeassa.

 

RAUKKA MIEHEKSI

Riiossa varastettiin laukkuni kädestäni

Pikkupojat kävivät käsiksi taskuihisi

Juoksit pois peläten

Jätit minut siihen

Huusit perääni:

Juokse.

Mikä sinä olet, mieskö?

Vieläkin monen vuoden jälkeen näen loittonevat askeleesi ja kuinka pojat lähestyivät minua. 

Sinä siellä turvassa.