Pengoin erästä laatikkoa, jossa muistin olevan lapsieni piirustuksia joita olin säästänyt heille muistoksi,  kun he olisivat aikuisia. Nyt he ovat. Siis aika kotiuttaa lapsilleni heidän muistonsa.

Yllätyin täysin. Laatikossa oli paljon muitakin säilyttämiäni  muistoja. Ensiksi löysin  Alppilan kansakoulun aikaisia piirustuksiani. Sitten Putikossa mummolassa keräämiäni kasveja, joita kuivasin ukkini tekemällä laitteella. Laatikossa oli myös noin 10 - 17 vuotiaana tekemiäni leikekirjoja ja vihkoja filmitähdistä ja muusikoista. Beatlesien ja Rollareiden kuvia ja lehtileikkeitä ja mm. Beatlesien purkkakuvia.

Laatikossa oli myös vanhoja kalentereitani.

Suurin yllätys oli kuitenkin säilyttämäni kirjeet entiseltä miesystävältäni yli 30 vuoden takaa. Kirjeet Jarmo oli kirjoittanut noin kolme vuotta kestäneen "avoliiton"aikana. Eromme oli ns. yhteinen päätös. Minulla oli tuossa vaiheessa elämääni takanani epäonnistunut kolme vuotta kestänyt avioliitto, josta oli kaksi pientä lasta.

Kirjeiden lukeminen auttoi minua suuresti rakentaessani nyt itseäni kohti uutta elämää naiseuteni kadottaneena.

Nämä kirjoitukset ovat minulle uskomaton voimavara tässä tilanteessani, jossa Jukka on painanut minua henkisesti maan rakoon nöyryytyksillään. Nyt näen kirkkaasti mikä meni pieleen avioliitossa. Hän ei kehunut minua eikä lapsia, ei kenenkään onnistumisia ihankuin se olisi ollut häneltä itseltään pois. Rakkauden tunteiden kuvaaminen oli hänelle mahdotonta.

1. Kirje 22.4.78

Kaipaan sinua-

vaikka olisimme yhtä;

meillä ei ole yhteistä maailmaa

vaan sinun maasi ja minun, en nouse sinun tiellesi, se on tiesi

jolle en nouse, yksityisaluettasi, en pääse

olen seurannut jälkiäsi, kulkenut rajoilla,

poikennut sisäpuolelle

ja palannut epäröivänä takaisin,

tai ehkä ei ole rajaa lainkaan,

ja kaivannut takaisin;

se on syksyn maa, sekin, muistan kerran lukeneeni,

tumma ja verevä,

värähtelevä eläin ja vaistot,

kypsä hedelmä ja poimija,

pitkä tie jota oikopolut eivät  koskaan saavuta,

kosteat tuulet jotka nostavat veden,

muiston hehku ja salattu kipu;

kaipaan sitä maata,

aina takaisin -

olkoon yhteiset pohjavedet,

olemme lähellä, samat tuulet