Olen Malagassa Cafe Centraalissa kahvilla. Aurinko paistaa ja lepuutan jalkojani tuntikausien kävelystä.

On ihana katsella ikäisiäni pariskuntia pöydissään. Katsovat vielä kymmenien yhteisten vuosien jälkeen toisiaan hellästi, kiinteästi, iloiten ja rupatellen yhdessä. Siinä he maistelevat kiireettömästi kahviaan tai oluttaan. Heillä on selvästi aikaa toisilleen ja he koskettelevat toisiaan.

Voi mikä hymy tuollakin miehellä on vaimolleen kun vaimo saapui takaisin pöytään. Todella hurmaava. Ei tuo mies ajatellut taatusti vaimonsa ylipainoa, hänelle tärkeintä on rakkaus.

Saisinpa minäkin joskus noin rakastavan kumppanin.