Miten Jukka aloitti minun alistamisen ja määräilemisen .

Ensimmäisen vuoden aikana jo Jukka alkoi ojentamaan perhettä turhanpäiväisistä asioista, kuten hammastahnan käyttöstä. Käytimme sitä liikaa, korkeintaan puoli senttiä riittää  hyvin. Minun Isäni on ollut kitsas, mutta ei koskaan puuttunut tuollaiseen  Myös lapseni alkoivat saada yhä useammin huomautuks pikkuasioista. Ruokapöydässä jatkuva määrääminen siitä mitä ja minkäverran saa/pitää syödä.

Jukka urputti avoimista kaapinovista. Mm. kesken ruoan maustamisen hän tuli sulkemaan maustekaapin oven.
Jukan käyttäytyminen johti siihen, että lopulta lapset linnoittautuivat huoneisiinsa. He sulkivat ovensa Jukan loputtomilta huokauksilta ja tuhahduksilta. Tämä tapahtui erityisesti silloin kun minä en ollut kotona. Tyttäreni kertoivat tästä minulle vasta aikuisina ollessaan.

Jukka  kyseenalaisti exänsä kykyä hoitaa heidän tytärtään. Jukan mielestä mitään asioita ei hoidettu hänen haluamallaan tavalla ja sovituista asioita ei pidetty kiinni. Hän epäili exänsä mielenterveyttä ja siitä syystä tämä halusi erota hänestä. Vaimolla oli ollut platoninen suhde toiseen mieheen joka oli myös eron syy. Vaimonsa hoidossa vauva oli saanut kallonmurtuman. Vaimonsa äidillä oli  skitsofrenia joten kai x-vaimokin oli sairas. Tällaisia juttuja Jukka kertoi erostaan.
Nyt Jukka puhuu tutuille että olen  sairas päästäni ja  hän leimasi meidät molemmat ed.vaimot psyykkisesti sairaiksi. Hyvin narsistinen selitys hänen avioerojensa syistä.

Jukalla oli vuosien mittaan yhä etäisemmät välit  tyttäreensä. Murrosiässä hän ei käynyt meillä juurikaan. Minun lapseni pitivät kovasti "sisarestaan" ja kehuivat hänen äitiään ihanaksi, mutta eivät sitä koskaan Jukalle sanoneet. Jukka ei edes tiennyt, että lapseni kävivät usein hänen tyttärensä kotona.

Tuttavapariskuntamme varoittivat Jukasta minulle seurustelumme alkuvaiheessa. He sanoivat mm. että Jukka on hyvin saamaton. En ymmärtänyt silloin mitä he oikein tarkoittivat. Vasta vuosien mittaan Jukan  saamattomuus alkoi tulla esille. Nyt ymmärrän että tuo ominaisuus narsismin ohessa saa hänet vaatimaan toisilta koko ajan enemmin. Hän on ikäänkuin vihainen itselleen  saamattomuu-destaan ja siitä saavat kärsiä muut läheiset. Se saa hänet vahtimaan toisten tekemisiä tai tekemättä jättämisiä ja  puuttumaan milloin mihinkin asiaan. Kontrollointi vahvistui vuosien mittaan koskien ruoanlaittoa, pyykinpesua, imurointia ym. kaikkea minuun liittyvää. Ystävillemme hän kertoi kuinka meillä tehdään kaikki kotityöt asa-arvoisesti. Silti hän ei  pessyt wc:tä, ei pyyhkinyt pölyjä, ei pessyt lattioita tai muita pintoja tms.  Silitin hänen lukuisat paitansa joka viikko. Itse hän inhosi silittämistä, siis minun työ. Tiskikonettakaan en osannut oikein täyttää. Hän asetteli astiat sinne uudestaan. 

Kun hänen piti esim. leikata nurmikko, meni hän  vessaan pidennetylle puolituntiselle ( se oli hänen pakopaikka kaikesta, töissäkin saattoi torkkua wc:ssä) ja sitten kireän ilmapiirin luotuaan poistui puuhiinsa. Sama kireys ja huokailut kun hänen piti maksaa laskut tietokoneella tai valmistautua työmatkaa varten, tai kun olimme lähdossä autolla vanhempieniemme luokse. Koko perhe stressaantui  Jukan käytöksestä aina matkalle lähdettäessä, oli edessä vaikka lomamatka.  Lapset ja minä jouduimme silloin tekeytymään näkymättömiksi hänen kireytensä takia. Autossa ei saanut syödä tai juoda, sillä voi tippua jotain penkeille. Kuljettajan paikalta löytyi  kyllä monesti suklaa paperita. Hän vahti peilistä bussimme takaosaan. Olihan auto hänen valtakkuntaansa. Jos jonkun piti päästä matkan aikana vessaan, oli aneltava pääsyä huoltoasemalle. Jukka istui ratin taakse kuin kuningas valtakunnassaan. Eroamme edeltävänä kesänä tapahtui erikoinen poikkeus Jukan käyttäytymisessä, kun hän oli lähdössä yksin  työmatkalle. Jukka oli erittäin hyväntuulinen, hyräilevä ja puuhakas valmisteluissaan. Huomasin, koska aina niissä tilanteessa hän oli hyvin kireä. Hän jätti minulle lapun missä oli lentotiedot. Sitä häe ei ollut tehnyt koskaanaiemmin. Silloin tiesin että nyt minulle valehdellaan jotain, matka tuskin oli edes työmatka.  Epäilyt heräsivät.

Jukka sanoi usein että tienaan huonosti ja että kuinka hyvin meilläkin menisi jos minäkin olisin korkeasti koulutettu, kuten molemmat naapurit. Taas koin riittämättömyyttä. Luovuuteni alkoi ehtymään ja masentuneena en jaksanut tehdä kunnolla myynti ja markkinointityötä. Jos hän tuli näyttelyn tai messuosaston pystytykseen mukaani, tätä mielialan latistamista sai kuulla koko ajan. Miten pärjäisin yksin, ilman häntä. Hän ei arvostanut kumpaakaan työtäni, vaan rahaa.