torstai, 7. heinäkuu 2016

2014, etäisyyttä ja mielialojen aistimista

Espanjaan lähdettiin helmikuussa 2014. Maksoin taas osuuteni matkasta.

Matka meni aika hyvin, mutta varoin provosoimasta Joukon mustasukkaisuutta. Varmaan monet tutut miehet saivat minusta etäisen jopa töykeän kuvankin. Monien ystäväpariskuntienkin suhtautuminen muuttui. Eivät olleet enää niin välittömiä minua kohtaan kuin ennen.

Äitini sairastui vakavasti ja keskeytimme matkamme, että ehtisin nähdä äitini vielä elossa. Ehdin käydä Äidin luona Itäsuomessa ennen hänen kuolemaansa. Siellä menikin aikaa hautajaisjärjestelyissä, tukiessani haurasta 89 v. isääni ja järjestellessä hänen asioitaan. Siinä meni kevät ja osa alkukesääkin, joten meillä oli Joukon kanssa viikkojenkin eroja tapaamisessa. Puhelin yhteydessä olimme yleensä päivittäin.

Lähdimme uudelle matkalle Espanjaan huhtikuussa pariksi viikoksi. Joukon ystäviä oli siellä useita, joiden tapaamisissa kului alkoholia runsaasti. Huomasin että Jouko juo alkoholilla itsensä tolkuttomaan kuntoon ja tietysti haluaa pullistella sillä että tarjoaa kaikille, onhan hänellä rahaa.  Jouko ei jatkanut juomista seuraavana päivänä.

Toukokuussa Joukolla tuntui olevan kaikenlaista menoa ja etäisyys tuntui kasvavan. Jouko oli ailahtelevainen, ajatukset muualla. Välillä yritin saada keskustelua Joukon tunteista ja mitä olen hänelle, mitä meidän suhde merkitsee hänelle. Hän hermostui herkästi ja koki että painostan tai syyllistän häntä. Joukolla sain aikaani kulumaan kun järjestelin hänen komeroitaan järkevästi ja siivosin sellaisia paikkoja joihin siivoja ei koske.

Huomasin että Jouko näki mun tabletin salasanan. Hän pääsi katsomaan kaikki sähköpostini ja kysyi joskus miksi Matin nimi on vielä puhelimessani. Matti oli lyhyt suhde ennen Joukoa, joka oli historiaa. Jouko siis tutki puhelimeni tietojakin. 

30.5.14  "Tunnen jotain tyhjää, ihan kuin eläisin  vajaakierroksilla enkä näkisi tarpeeksi vapaasti. Jouko tarvitsee minua yksinäisyyteensä, sanoo että rakastaa ja kaipaa minua, mutta en taida uskoa siihen enää. Hän kontrolloi minua ja tarkistaa päivittäin missä olen milloinkin. Joku vapaus on hukassa. Mitä minä tarvitsen ja haluan? Joku mättää. Jouko määrittää milloin haluaa että menen hänen luokseen, hänen ehdoilla tavataan.  Aistin Joukon mielialamuutokset ja  minusta on tullut hiirulainen joka on kadottanut itsensä. Kokoajan myötäilen  Joukon mielialoja ja oikkuja, joiden kuvittelen johtuvan surusta. No, katson kun vuosi tulee täyteen tapaamisestamme, sitten pitäisi jo surunkin helpottaa ja ajattelen sitten paremmin johtaako tämä mihinkään."

Miten olen näin rakkauden kipeä, että pienetkin halaukset saavat sydämeni tulvahtamaan siitä että Jouko rakastaa minua ja antaa toiveen että saan pian lisää hyviä hetkiä, kenties erotiikkaakin..

 

torstai, 7. heinäkuu 2016

Etäisyys ja epäilyt uskottomuudesta kasvavat

Palattuamme Suomeen vietin paljon aikaa lapsenlapseni kanssa ja kotona minulla omia puuhia ja harrastuksia, joten Joukolle jäi paljon aikaa omiin menoihinsa. Minun piti kertoa tarkkaan mitä milloinkin teen, joten hän pystyi sen mukaan järjestelemään omaa aikaansa kuten nyt tiedän, tapaamisiaan toisten naisten kanssa.

Kerran menin ystävättäreni kanssa tanssimaan ja pyysin sinne Joukoakin. Näimme hänet kadulla autossaan, hän tuli ulos, heitti puhelimen autoon ja sulki oven. Selvisi v. 2016 että se oli ollut Sirpa K jonka kanssa hänellä oli edelleen suhde. Ravintolailta oli yhtä mustasukkaisuuden täyttämää negatiivisuutta ja ilta oli pilalla.

Tammikuu 2014 alkoi Joukon oikutteluilla ja  ajoittaisella vetäytymisellä. Pyysin että saisin siirrellä Sirpan tavaroita kaapissa, että saan omille vaatteilleni tilaa, kun niin usein olin siellä. Pyysin että heidän hääkuva siirrettäisiin muualle vuodetta vastapäätä seinältä. Joukon raivarin jälkeen kuva siirtyi sivupäydälle. Sain kuulla toistuvasti kuinka Sirpa on sisältä ja ulkoa kaunis. Entä minä ? Minulla alkoi ilmetä outoja kipuja lonkassa ja polvessa ja huoli alkoi täyttää mieltä.

Halusin saman kunnoituksen kuin hänen kuollut vaimonsakin on saanut. Tuntui että Jouko ei enää rakastanut minua, ei halauksia ja läheisyyttä, olin kuin kaluste. Mitä hän pystyy minulle antamaan. Näimme yhä harvemmin, mutta hän kävi usein viipyen pari tuntia iltaisin ja soitteli kyllä. Jouko ei halunnut suunnitella mitään eteenpäin. Joukon luona minulle tuli nukahtamisvaikeuksia. Kerran jo mentyäni ennen Joukoa vuoteeseen ja nukahdin, heräsin kun hän huusi minulle kasvot vastatusten BÖÖ. En olisi saanut mennä nukkumaan ennen häntä ja selitys: enhän kuitenkaan vielä nukkunut. Tämä oli minulle hyvin traumaattinen herätys ja tästä alkoi nukahtamisongelmani. Siitä jäi alitajuinen pelko nukahtamiseen. Yleensä nukahdin vasta kun Jouko oli nukahtanut ja tarvitsin melatoniinia ja unilääkettä. 

Läheisyys oli tiessään, hän halusi minut kotiinsa, mutta istui illat tietokoneella. Tuli yksinäinen ja hyljätty olo, jotain puuttuu. Miksi olo on niin haavoittuva. Pitäisi olla iloa, mutta vaitiolo rusentaa mieltäni. Rakasteluja enää pari kertaa kuukaudessa. Ei halauksia ei hellyyttä, mutta nukkuessaa hän edelleenkin hiveli ihoani, se tuntui lohdulliselta ja sitä koskettelu oli nautittavaa. En tiedä olinko minä silloin Sirpa vai minä. Joskus hän kutsui unissaan Sirpaa, mikä on ymmärrettävää.

Mietin mihin ihastuin Joukossa. Häneen lämpimiin silmiinsä, jotka katsoivat syvälle aivankuin etsien silmistäni tarttumispintaa, jotenkin ne olivat älykkään tuntuiset. Minä puolestani löysin hänen kasvoistaan aina jotain kiehtovaa, huulten kaari oli välillä niin herkkä ja eroottinenkin. Silmät taas katsoivat hellyyttävän vetoavasti, joskus ne taas olivat hyvin vaativat. Jouko oli karismaattinen persoona, aivan uutta minulle.

Lyhin etäisyys kahden ihmisen välillä on hymy.                                                                                                      Hymyilet jotta minäkin paljastaisin sinulle oman sieluni.

 

 

sunnuntai, 3. heinäkuu 2016

lähes kolmen vuoden uusi suhde ja sekin narsisti

Minun on pitänyt kirjoittaa jo aikaa sitten uudesta vuonna 2013 elokuussa alkaneesta suhteesta ja nyt viimein 2016 päättyneestä suhteesta miesystävääni joka osoittautui myös mitä ilmeisemmin narsistiksi.

Olen hävennyt että menin samaan ansaan ja lankesin narsistiin, vaikka olen kirjoittanut useita vuosia selviytymistarinaani: eroon narsistista.

Ystäväni kannusti kirjoittamaan tästäkin tapauksesta ihan opiksi muillekin. Meillä erityisherkillä tai muuten ihmisyyteen luottavilla naisilla tuntuisi olevat kuin imupaperin vaikutus narsistisesti käyttäytyviin. Toivon ettei tämä pitäisi paikkaansa, olisi toivoa kohdata tasa-arvoinen rakkaus, jossa annetaan hyvää toisillemme.

On käsittämätöntä että jatkoin suhdetta vaikka monet hälytysmerkit olivatkin ilmassa. Hain miehen käytökselle selityksiä ja pohdin hänen taustansa eli vaimonsa kuoleman merkitystä miehen tasapainottomaan tilaan, ärtyvyyteen, kiukutteluun, huonoon kohteluuni ja viharyöppyihin sekä uskottomuuteen. Ajattelin pitkään että ne johtuivat hänen surustaan.

Tutustuin tähän mieheen elokuun alussa 2013. Hän tuli  käsityöläisten myyntitapahtumaan, jossa olin tuotteitani myymässä. Siitä kaikki alkoi. Kohtaaminen oli hyvin intensiivinen ja hänessä oli jotenkin mangneettinen vetovoima. Entinen miehenin käveli aiemmin ohi ja kohta tuli tämä Jouko. Ajattelin että siinä meni menneisyys ja tuli tulevaisuus.

Jouko soitti minulle ja nautin hänen pehmeästä äänestään. Menimme seuraavana päivänä syömään ja tutustuimme lisää. Mies kertoi että hänen vaimonsa sairasti rajun 5-6 kk kestävän rajun aivosyövän mihin ei tunnettu hoitoja ja kuoli pari kuukautta sitten. He olivat olleet naimisissa 42 vuotta. Hän haluaa jatkaa elämäänsä eikä jäädä yksin. Mies oli valloittava, huomaavainen ja kohtelias. Hän epäili että kykenenkö sitoutumaan parisuhteeseen kun olen elellyt eron jälkeen vapaana pari vuotta. Ilmeni että Jouko ja hänen vaimonsa Sirpa olivat menestyneitä yrittäjiä, jotka olivat vuosi sitten myyneet firmansa ja aikoivat nauttia eläkepäivistään. Toisin kävi.

Jouko kertoi että hän oli laittanut lehteen ilmoituksen jossa haki naisystävää ja olikin saanut kymmeniä vastauksia, joista osan oli heti tuhonnut asiattomina.  Sanoin että jos hän haluaa tutustua niihin naisiin ja mahdollisuuksiinsa niin minä ymmärrän, mutta en tiedä mihin suhteeseen voisimme palata sen jälkeen, tai palaammeko mihinkään. Hän sanoi että on muutaman naisen jo tavannut, mutta haluaa minuun paremmin tutustua ja jättää ne muut.

Mielestäni oli liian vähän aikaa hänen vaimonsa kuolemasta. Tyttärenikin sanoi että onko minulla kaiken kokemani jälkeen voimia tukea tuohon suhteeseen kun se vie paljon voimia. Luotin Joukon vakuutteluihin että on valmis seurusteluun, enkä oikein tajunnut että siitä kuolemasta on vasta niin vähän aikaa.

Jouko piti minuun tiiviisti yhteyttä ja aika pian etenimme intiimiin suhteeseen ja teimme hänen hulppealla asuntoautolla matkan jolloin juttelimme paljon. Täytyy myöntää että en ollut saanut sellaista seksiä koskaan aiemmin. Olin toki ollut tyydytetty avioliiton aikanakin, mutta en ollut koskaan saanut yhdynnän aikana orgasmia. Itkin ja nauroin yhtäaikaa. Se oli täydellistä. Olin hyvin vapautunut  Joukon seurassa. Menin suhteeseen täydellä sydämellä. Kirjoitin kalenteriini: Jouko on huomaavainen, kiltti, kohtelias, rakastettava ja lämminhenkinen, herkkä ja mukava mies. Taidan pitää hänestä. Asuntoautossa olleella pikkuautolla ajelimme Turussa ja Naantalissa. Oli uskomatonta että kohdalleni oli tullut tälläinen mies.

3.9.2013,  

Nyt jo kaipaan uutta suudelmaa, vaikka vasta erottiin. Miten selviän viikkojen erosta.

Aurinko hellii ja tuuli tuo kepeyden, mutta en unohda sinua.

Iho ja aistit muistavat läheisyyden. Kaipaus on piirretty sydämeeni.                                                                              

Jouko kertoi, että hänen yrittäjäkaverinsa ovat varoitelleet häntä naisista jotka ovat vain rahan perässä. Sanoin, että kun hän on sellaisen omaisuuden hankkinut, osaa hän varmasti pitää siitä huoltakin. Seuraavaksi nämä ystävät olivat valistaneet: Anna palaa naisten suhteen, sillä olet alueen tavoitelluin leskimies. Että sellaisia evästyksiä hän sai ystäviltään. Ajattelin että Jouko näkee kyllä ajan kanssa ettei raha määritä ihmissuhteitani ja pärjään omillanikin ja että hän näkisi hyvyyteni ja arvoni naisena eikä tarvitsisi muita enää.

Kuukauden kuluttua selvisi että Jouko oli tapaillut joitain naisia vielä, mutta sanoi lopettavansa ne suhteet. Olin hyvin hämmentynyt, olinhan jo ihastunut ja jopa kiintynytkin Joukoon. Tapailimme lähes päivittäin ja meillä oli tiivis seksielämä. Vietimme aikaa paljon hänen kotonaan. Pähkäilin kuitenkin  että olenko vaan laastari ja seksi lohtu joka käy tarpeettomaksi vuoden kuluttua. Ehkä hän ei tiedä vielä mitä haluaa kun kaikki on hänen elämässään muuttunut.

Joukon silmien kostuttua, sai hellyyden tunteen pursuamisen minussa ja halusin auttaa häntä surussaan.Tuntui että hänen täytyy olla hyvä mies kun hän puhuu aina kauniisti vaimostaan Ei koskaan mitään negatiivista. Ehkä jonain päivänä saan Joukolta enemmin läheisyyttä ja tunteita, kun kaipaus vaimosta hellittää.

Kerroin Joukolle että olin sopinut jo kesällä naisystäväni kanssa lokakuuksi Espanjan matkan. Jouko sanoi että pitäisikö tämä suhde panna katkolle kun hänellä on niin vaikeaa ja hänellä on suru päällä ja huoli matkastani Espanjaan. Ei tullut tuolloin mieleen että se oli uhkaus siitä että on hänellä niitä muitakin naisia. 

Lähdimme muutaman päivän kuluttua Leville Joukon ystävän mökille. Kävelimme paljon ja Jouko muisteli vaimonsa kanssa tehtyjä Levin reissuja.  Viikko oli upea tuossa hulppeassa mökissä. Jouko soitti kappaletta "Kelpaan kelle vain" ja itkin liikutuksesta, koska olin kertonut hänelle lyhyesti narsistimiehestäni. Kiinnyin Joukoon lisää tämän tiiviin yhdessäolon ja tanssimisen ja keskustelujen myötä.

Jouko vastusti Espanjan matkaani ja sanoi että haluan ottaa eroa minuun ja välimatkaa. Uhkailuako? Nyt juuri hän  tarvitsisi minua kun suru ahdistaa. Olenko todellakin laastari, lohduttaja ja tyhjän tilan täyttäjä hänelle?

Pohdin, onko mulla tilaa hengittää kun Jouko kaipaa välillä kovasti vaimoaan. Eihän se ole minun suru. Välillä tuntui että Sirpa on välissämme koko ajan ja kaipaisin Joukoa itselleni. Ihmettelen miksi Jouko ei luota minuun kun lähden Espanjaan. Onko se mustasukkaisuutta. Hän sanoi että pelkää menettävänsä minutkin.

Lokakuussa tunsin että olin jo rakastunut Joukoon ja läheisyys tuntui hyvältä ja tietty seksi oli edelleen mahtavaa. Jouko sanoi että rakastaa minua ja olen sen nainen.

Minulla oli ystävättäreni kanssa vapauttavaa ja rentoa oloa Espanjassa. Nautimme auringosta, kävelystä, shoppailusta ja tanssimisesta. Kaipasin kyllä Joukoa, mutta hänen puhelunsa alkoivat olla mustasukkaisia.

Jouko päätti tulla Luokseni Espanjaan reilun viikon kuluttua. Asuntomme oli iso siihen mahtui hyvin. Siitä alkoi varsinainen piina. Jouko epäili kun tervehdin vastaantulelia miespuolisia tuttujani, että olen maannut heidän kanssa. Joukon negatiivisuus ja kuvittelu lisääntyi ja en uskaltanut olla niin välitön kuin yleensä. Välillä meillä oli mukavaa ja Joukolle matka oli ainutlaatuinen ja mahtava kokemus. Hän ei ollut matkustanut lentokoneella kuin kerran Saksasta autoa hakemaan. Hänen vaimollaan oli ollut lentopelko, siksi satsasivat asuntoautoiluun lähinnä Suomessa.

Tässä nyt aika yksityiskohtainen tarina alkuvaiheistamme, joka oli aika romanttista, intohimoista ja tiivistä yhdessäoloa tähän asti ja kertoo myös Joukon kyvystä sitouttaa minut itseensä. Vähitellen tuli mustasukkaisuutta ja syyllistämistäkin ja vetoaminen hänen suruunsa ja vaikeuksiinsa.

 

 

 

tiistai, 28. toukokuu 2013

Eroon narsistin aiheuttamasta uhriutumisesta

Markku Ojanen, psykologian emeritusprofessori, sanoo että vaikeista kokemuksista huolimatta on opittava arvostamaan itseään.

  • Kun ihmistä loukataan ja pahoinpidellään, ne aiheuttavat traumoja, joita on vaikea noin vain unohtaa. On erityisen kurjaa jos muiden tekemät vääryydet heikentävät omaa itsearvostusta. Ei pidä hyväksyä toisen kaltoinkohtelua sellaisenaan, mutta armahtamalla itsesi voit keskittyä muuttamaan niitä asioita joita voit muuttaa  nykyhetkessä tässä ja nyt. Vakuuta itsellesi että olet arvokas, vaikka olet kokenut vääryyttä.
  • Onnellisuutta edistävä  keino tässä ikävässä elämäntilanteessa on usko kohtaloon. Uskomalla kohtaloon vältytään pohtimasta syy ja seuraussuhteita. Ripaus itämaisuutta on riittävää.
  • Uhrin torjunta ei onnistu, koska asioita ei ole haluttu käsitellä loppuun.
  • Loukkaajat ja pahoinpitelijät, jotka ovat usein narsisteja, eivät siihen suostu. He pakenevat paikalta kuin holtittomat autoilla kaahaavat, jotka jättävät uhrinsa tien varteen makaamaan. He eivät pyydä koskaan anteeksi eivätkä myönnä loukkauksiaan, vaan torjuvat ne mielestään täysin eläen jatkuvassa itsepetoksessa, josta muodostuu elämän valhe.
  • Tämä on torjunnan negatiivinen puoli ja siinä onnistuvat loukkaavat erittäin hyvin. He eivät piittaa uhrinsa kärsimyksistä, vaan elävät "onnellisina" ja tietämättöminä valheessaan.
  • Kun loukkaukset jäävät käsittelemättä uhrin pyynnöistä huolimatta, hän joutuu jatkuvasti työstämään mieleen palautuvia traumojaan nuolemalla haavojaan pitkään, ehkä vuosikausia.
  • Uhriutumisen välttämiseksi olisi loukkaajat ja pahoinpitelijät saatava vastuuseen ja pakolliseen terapiaan.

Omia kokemuksiani on, että narsistia ei voi saada edes terapiaan ellei ole tapahtunut rikosta. Puolison loukkaamista ja kaltoinkohtelua kun ei voi todistaa mitenkään ja todistettavuutta tukee ainoastaan fyysinen pahoinpitely, ei henkinen.

Jukka ei suostunut v.2010 lupauksistaan huolimatta terapiaan ja parisuhdeterapian hän lopetti ensimmäiseen kertaan, koska ei saanut mieleistään huomiota, ei kestänyt kuulla näkökantojani asioista. Hän loukkantui tuosta istunnosta kun se ei mennyt hänen suunnitelmansa mukaan.

Syvästi loukattu uhri joutuu selviämään yksin kenties jo masentuneena. Mahdollissesti hänellä on ollut voimia hakea ammattiapua psykologilta tai psykiatrilta. Tästäkin narsisti saa uutta vettä myllyynsä toteamalla että terapiaan hakeutunut on mieleltään sairas tai hullu ja sairautensa vuoksi se haki eroa.

Markku Ojasen neuvot ovat erittäin hyviä.

Todellakin ripaus kohtaloon uskomista osoittaa itselle, että kohtalolla oli sormensa pelissä kun ymmärsin irtautua miehestä, sain vapauden ja tulevaisuus on nyt myönteisiä yllätyksiä täynnä. Nyt voin hengittää vapaasti ja ahdistuskin on kadonnut. Ikävät muistotkin ovat haalistuneet. Minua ei vähääkään kiinnosta elääkö narsisti onnellisessa valheudessaan tai tietämättömänä pahuudestaan.

Minä arvostan itseäni ja tiedän että olen hyvä ihminen.

 

perjantai, 22. helmikuu 2013

Parisuhdestressi voi vaarantaa terveyden

Amerikkalaistutkimuksen mukaan huonon parisuhteen aiheuttama stressi lisää tulehdusten määrää ihmiskehossa. ( Iltalehti 8.2.2013 ) Ohiolaisen yliopiston tutkimus Synergistic Relationships Among Stress, Depression and Troubled Relationships huono parisuhde voidaan luokitella kroonisen stressin muodoksi, joka puolestaan synnyttää masennusta ja masennusoireita.

 

Stressin, masennuksen ja huonon parisuhteen välisiä yhteisvaikutuksia tarkastelevan amerikkalaistutkimuksen mukaan huonossa parisuhteessa elävät ihmiset altistavat itsensä lukuisille vaarallisille sairauksille.

Huonoissa parisuhteissa elävät pystyvät torjumaan stressiä huonommin, kuin kannustavissa parisuhteessa elävät.

Tutkimuksen mukaan stressi, masennus ja huono parisuhde lisäävät tulehdusten määrää ihmiskehossa. Tutkimuksen mukaan krooninen tulehdus lisää ennenaikaisen kuoleman riskiä.

Tutkimuksessa kerrotaan, että negatiivinen ja vihamielinen käytös, kuten syyttäminen ja keskeyttäminen vaikuttavat olevan erityisen haitallisia terveydelle.Tutkimuksen mukaan stressaantuneet ja masentuneet ihmiset syövät usein huonosti ja lopettavat liikkumisen.

Olen kokenut pitkällisen parisuhdestressin narsistin puolisona.

Toki kaikki parisuhdestressiin altistuneiden puolisot eivät ole narsisteja.

Blogini aihe, eroaminen narsistista, saa uudenlaista syvyyttä tästä tutkimuksesta.

Puolison negatiivinen ja vihamielinen käytös syyttämisineen ja mitätöinteineen, aiheutti minussakin vuosien mittaan jatkuvat tulehdukset eripuolilla kehoa ja ankarat kiputilat. Ihminen on psykosomaattinen kokonaisuus.

Lopulta jo kipujen takia liikkuminen jäi vähiin ja se aiheutti myös lihomista. Nöyryyttävä kohtelu pahensi stressiä aiheuttaen vaikean masennuksen ja autoimmuunitulehduksen.

Vasta kun irroittauduin avioliittohelvetistä aloin parantua. Paino normalisoitui nopeasti ja masennuksesta paranin ammattiavun turvin. Kivut katosivat. Ainoa fyysinen autoimmuunitulehduksen jäljelle jättämä kilpirauhasen vajaatoiminta vaatii lääkitystä.

Voisin sanoa nyt, että tiedostakaa huono parisuhde tai narsistisesti käyttäytyvä kumppani ajoissa.