Muutama päivä sitten tapasin n- 70-v naisen kielikurssilla. Kävellessämme nainen kertoi että hänen miehensä oli ollut luonnehäiriöinen narsisti, pahemmanlaatuinen sellainen. Mies on kuollut kolme vuotta siten ja  nainen vapautui kymmenien vuosien piinasta. Hän sanoi ettei koskaan tule unohtamaan kokemaansa julmuutta ja että julmuuden muodot ovat narsistilla loputtomat. Hän on työstänyt kokemaansa kirjoittamalla muistiin miehensä väkivallasta, jyräämisest, nimittelemisestä ja syyllistämisestä mahdollisimman tarkasti. Nainen sanoi että elämä meni siihen kun hän yritti toimia niin että lapset eivät olisi kärsineet. Nainen jopa nauhoitti miehensä solvauksia pienelle nauhurille jonka hän hankki vartavasten taskuunsa.
Mielestäni nainen on ollut hyvin rohkea ja omalla tavallaan jopa voimakas, koska on kyennyt tuollaiseen määrätietoisuuteen. Hän halusi todistaa miehensä valheet ja julmuudet.
Vuonna 2009 kävimme Jukan vanhempien luona. Olisipa minulla ollut silloin nauhuri taskussa. Vanhempiensa ja sisarustensa kuullen Jukka syytti monin esimerkein kuinka muistan asioita väärin. Yritin hienotunteisesti oikoa noita epäoikeudenmukaisa syytöksiä, jotka olivat ihan tuulesta temmattuja. Tuntuu että Jukka haki tuolla käytöksellään  jotain hänen tuleville toimilleen tai suunnitelmilleen. Taas minut lytättiin kasaan.

Jukan äiti oli aikoinaan hyvin masentunut ja puhui vaan pääsystä hautaan. Puhuin Jukalle äitinsä masennuksesta. Jukka pyysi minua puhumaan sisarelleen  kun hän itse ei osaa. Juttelin sitten heidän äitinsä masennuksesta ja lääkäriin viennistä, jolloin sisar sanoi minulle: " meidän äiti ei ole mikään hullu". Näin sanoo sivistynyt koulutettu ihminen. Kai minäkin olin hullu kun olin masentunut, tai "henkisesti" sairas, koska halusin erota  hänestä.
Jukka on kertonut että hänellä on ollut etäiset välit vanhempiinsa ja sisariinsa aina ja että heillä ei ole mitään yhteistä. Hän on käynyt vanhempiensa luona aina velvollisuudesta, kun kerran täytyy.
Kerran olimme koolla Jukan vanhempieni luona. Jukan sisar  kysyi minulta olenko tehnyt sudokuja. Sanoin  etten ole. Sisar pyysi minua tekemään erään lehden sudokun. Kun olin sen ratkaissut noin 15 min kuluttua, sanoi sisar topakasti: Et ole voinut ratkaista tuota tai olet jostain katsonut ratkaisun.

Aikamoinen mitätöinti ja syyllistäminen minua kohtaan, varsinkin kun tein  sudokun heidän silmien edessä ja mieheni istui vieressäni. Jukka ei mitenkään puolustanut minua sisarensa arvostelulta. Erikoinen perhe. Siis narsistejako hekin? Voiko taipumus narsistiseen luonnehäiriöön kulkea suvussa?