Naarastiikeri

 

Minussa paisui vapauden kaipuu.

Minussa heräsi naarastiikeri.

Otan sen mikä minulle kuuluu,

ELÄMÄ.

 

Elin harhassa.

En huomannut että Jukka löi kiilaa minun ja lasteni väliin

Miten en ymmärtänyt että lapseni kärsivat ja kaipasivat minua.

Miten Jukka tuhosi kaiken hyvän ja kauniin äitiyteni kokemisesta muilta lapsiltani.

Jukka sinä sen teit, rajasit kaiken itsellesi, halusit kaikki kolme tyttöä ulkopuolelle sinun, minun ja vauvan kokemuksista. He olivat vain tiellä, tai heitä tarvitsit myöhemmin vain pikkuveljen kanssa leikkimään kun se sinulle sopi.

Minne minä kadotin itseni tuolloin, miksi en tuota kaikkea huomannut. Tekikö rakkaus minut sokeaksi. Jukka osasi olla silloin alussa niin huolehtivan ja rakastettavan tuntuinen. Nyt kun ajattelen tuota aikaa niin Jukka oli jo silloin hyvin negatiivinen kaikkeen. Yhteinen aika kului siihen kun Jukka arvosteli entistä vaimoaan ja yhteisen lapsensa tapaamisen vaikeuksia. Jukan mielestä entinen vaimosi teki kaiken aina väärin, järjesti aina ongelmia. Häntä en koskaan kunnolla tavannut, vaan käsitykseni häneen perustui Jukan kertomuksiin. Minunkin lapseni aiheuttivat aina jotain huolta ja vastoinkäymisiä Jukan mielestä. Heidän onnistumisiaan ja menestymisiään ei voinut huomioida ja niistä ylpeillä. Lapsiani et enää nöyryytä, he eivät ole koskaan antaneet sellaiseen aihetta. Lapseni eivät ole ansaineet nimityksiäsi sisäisestä blondista.  Nyt vasta tajuan kuinka negatiivisesti Jukka suhtautui heihin. Jukalla oli etäiset välit sisaruksiinsa ja vanhempiinsa. Minun vanhempien kustannuksella hän pilaili ja heitä arvosteli. Isäni nuukuus oli Jukan vitsien aihe, mutta avioeron yhteydessä vasta huomasin kuinka pihi Jukka itse on ja oli ollut aina.

Naarastiikerin lailla pidän jälleen lapsieni ja lastenlapsieni puolta

Eihän ole liian myöhäistä lapseni.

Voi kuinka rakastankaan teitä lapseni, oma tiimini.

 

Saanko ahdistuksen rippeetkin pois joskus.