Olin laskettelemassa lapissa Ylläksellä pari viikkoa sitten. Oli mahtava olo siitä että sain lasketella niitä rinteitä mitä halusin ja omalla vauhdillani. Sain päättää itse päästelenkö kovempaa vai nautiskelenko hiljaisemmasta vauhdista. Pidin tauon kun sitä halusin tai tarvitsin, tai voin lopettaa kokonaan siltä päivältä jos siltä tuntui. Sain mennä vessaan kun oli tarvis. Voin mennä syömään tai juomaan tai ottaa taskustani suklaapatukan kun tunsin sitä tarvitsevani. Sain suunnitella reitit ihan itse ja ihan tuntemusteni mukaan. Sain säätää kenkieni kireyttä milloin katsoin sen tarpeelliseksi.
Ja kaikki hyvällä mielellä ihan rennosti.
Olin onnellinen, nautin kauniista luonnosta, hiljaisuudesta ja vapauden tunteesta.

Nyt saan päättää muistakin asioistani, kukaan ei määrää ja kontrolloi minua ja tekemisiäni.
Synkät pilvet poistuvat ja kaivattu aurinko paistaa jälleen.

On ihana elää.

Vanha sanonta: aika parantaa haavat, taitaa olla varsin osuva ilmaisu minullekin.
Monet uudet ihmissuhteet ovat auttaneet minua näkemään elämän myönteisyyden ja huumorin. Monilla on ollut elämässään yhtä vaikeita tilanteita kuin minulla, ehkä pahempiakin, ja he ovat selvinneet niistä.
Niin minäkin.