Avioero-osituksen aikaan olin edelleen masentunut enkä jaksanut pitää puoliani. Jukan vuosittaiset bonukset oli huomioimatta osituksessa, kuten veronpalautukset ja matkarahat. Sanoin niistä hänelle, vastaus oli: Mitä se sinulle kuuluu. Taas tyrmättynä ja uupuneena unohdin pian asian. Vasta nyt kun olen eheytymisen tiellä täällä kaukana, alkaa muistiini tulla paljon asioita. Aamulla herättyäni muistiini palautui nämä minulta pimitetyt rahat, jotka olivat yhteisiä rahoja. Jukka oli ilmeisesti avannut boonuksilleen uuden tilin johon oli nuo rahat siirrättänyt, koska niitä ei näkynyt tilitiedoissa. Edellisenä vuonna nuo boonukset oli useita kymmeniätuhansia, muistaakseni 60,000 €. Tämä törkeä tulojen pimittäminen minulta kertoo kuinka hän voi yksipuolisesti päättää mikä minulle "riittää"  yhteisestä varallisuudesta.

Jukka on oikeustajun ja -käytännön yläpuolella. Hän on voinut siirrellä rahoja "turvaan", mistä niitä ei enää tavoita kukaan tuomari.

Asian vieminen oikeusteitse aiheuttaisi minulle valtavasti  stressiä ja joutuisin kohtaamaan Jukan ylimielisyyden uudestaan. Pitkittyvä stressi voisi aiheutua autoimmuunitulehdusta paljon vakavampia terveyshaittoja. Nyt jo verenpaineeni ja pulssini on kohonnut merkittävästi.   Raha ei kuitenkaan hyvitä kärsimyksiäni. Eikä minulla ole varaa kalliisiin tuomareihin.

Vai tarkoittaisiko luovuttaminen sitä että hyväksyn että minua saa kohdella miten väärin ja epäkunnioittavasti tahansa.