Minun on pitänyt kirjoittaa jo aikaa sitten uudesta vuonna 2013 elokuussa alkaneesta suhteesta ja nyt viimein 2016 päättyneestä suhteesta miesystävääni joka osoittautui myös mitä ilmeisemmin narsistiksi.

Olen hävennyt että menin samaan ansaan ja lankesin narsistiin, vaikka olen kirjoittanut useita vuosia selviytymistarinaani: eroon narsistista.

Ystäväni kannusti kirjoittamaan tästäkin tapauksesta ihan opiksi muillekin. Meillä erityisherkillä tai muuten ihmisyyteen luottavilla naisilla tuntuisi olevat kuin imupaperin vaikutus narsistisesti käyttäytyviin. Toivon ettei tämä pitäisi paikkaansa, olisi toivoa kohdata tasa-arvoinen rakkaus, jossa annetaan hyvää toisillemme.

On käsittämätöntä että jatkoin suhdetta vaikka monet hälytysmerkit olivatkin ilmassa. Hain miehen käytökselle selityksiä ja pohdin hänen taustansa eli vaimonsa kuoleman merkitystä miehen tasapainottomaan tilaan, ärtyvyyteen, kiukutteluun, huonoon kohteluuni ja viharyöppyihin sekä uskottomuuteen. Ajattelin pitkään että ne johtuivat hänen surustaan.

Tutustuin tähän mieheen elokuun alussa 2013. Hän tuli  käsityöläisten myyntitapahtumaan, jossa olin tuotteitani myymässä. Siitä kaikki alkoi. Kohtaaminen oli hyvin intensiivinen ja hänessä oli jotenkin mangneettinen vetovoima. Entinen miehenin käveli aiemmin ohi ja kohta tuli tämä Jouko. Ajattelin että siinä meni menneisyys ja tuli tulevaisuus.

Jouko soitti minulle ja nautin hänen pehmeästä äänestään. Menimme seuraavana päivänä syömään ja tutustuimme lisää. Mies kertoi että hänen vaimonsa sairasti rajun 5-6 kk kestävän rajun aivosyövän mihin ei tunnettu hoitoja ja kuoli pari kuukautta sitten. He olivat olleet naimisissa 42 vuotta. Hän haluaa jatkaa elämäänsä eikä jäädä yksin. Mies oli valloittava, huomaavainen ja kohtelias. Hän epäili että kykenenkö sitoutumaan parisuhteeseen kun olen elellyt eron jälkeen vapaana pari vuotta. Ilmeni että Jouko ja hänen vaimonsa Sirpa olivat menestyneitä yrittäjiä, jotka olivat vuosi sitten myyneet firmansa ja aikoivat nauttia eläkepäivistään. Toisin kävi.

Jouko kertoi että hän oli laittanut lehteen ilmoituksen jossa haki naisystävää ja olikin saanut kymmeniä vastauksia, joista osan oli heti tuhonnut asiattomina.  Sanoin että jos hän haluaa tutustua niihin naisiin ja mahdollisuuksiinsa niin minä ymmärrän, mutta en tiedä mihin suhteeseen voisimme palata sen jälkeen, tai palaammeko mihinkään. Hän sanoi että on muutaman naisen jo tavannut, mutta haluaa minuun paremmin tutustua ja jättää ne muut.

Mielestäni oli liian vähän aikaa hänen vaimonsa kuolemasta. Tyttärenikin sanoi että onko minulla kaiken kokemani jälkeen voimia tukea tuohon suhteeseen kun se vie paljon voimia. Luotin Joukon vakuutteluihin että on valmis seurusteluun, enkä oikein tajunnut että siitä kuolemasta on vasta niin vähän aikaa.

Jouko piti minuun tiiviisti yhteyttä ja aika pian etenimme intiimiin suhteeseen ja teimme hänen hulppealla asuntoautolla matkan jolloin juttelimme paljon. Täytyy myöntää että en ollut saanut sellaista seksiä koskaan aiemmin. Olin toki ollut tyydytetty avioliiton aikanakin, mutta en ollut koskaan saanut yhdynnän aikana orgasmia. Itkin ja nauroin yhtäaikaa. Se oli täydellistä. Olin hyvin vapautunut  Joukon seurassa. Menin suhteeseen täydellä sydämellä. Kirjoitin kalenteriini: Jouko on huomaavainen, kiltti, kohtelias, rakastettava ja lämminhenkinen, herkkä ja mukava mies. Taidan pitää hänestä. Asuntoautossa olleella pikkuautolla ajelimme Turussa ja Naantalissa. Oli uskomatonta että kohdalleni oli tullut tälläinen mies.

3.9.2013,  

Nyt jo kaipaan uutta suudelmaa, vaikka vasta erottiin. Miten selviän viikkojen erosta.

Aurinko hellii ja tuuli tuo kepeyden, mutta en unohda sinua.

Iho ja aistit muistavat läheisyyden. Kaipaus on piirretty sydämeeni.                                                                              

Jouko kertoi, että hänen yrittäjäkaverinsa ovat varoitelleet häntä naisista jotka ovat vain rahan perässä. Sanoin, että kun hän on sellaisen omaisuuden hankkinut, osaa hän varmasti pitää siitä huoltakin. Seuraavaksi nämä ystävät olivat valistaneet: Anna palaa naisten suhteen, sillä olet alueen tavoitelluin leskimies. Että sellaisia evästyksiä hän sai ystäviltään. Ajattelin että Jouko näkee kyllä ajan kanssa ettei raha määritä ihmissuhteitani ja pärjään omillanikin ja että hän näkisi hyvyyteni ja arvoni naisena eikä tarvitsisi muita enää.

Kuukauden kuluttua selvisi että Jouko oli tapaillut joitain naisia vielä, mutta sanoi lopettavansa ne suhteet. Olin hyvin hämmentynyt, olinhan jo ihastunut ja jopa kiintynytkin Joukoon. Tapailimme lähes päivittäin ja meillä oli tiivis seksielämä. Vietimme aikaa paljon hänen kotonaan. Pähkäilin kuitenkin  että olenko vaan laastari ja seksi lohtu joka käy tarpeettomaksi vuoden kuluttua. Ehkä hän ei tiedä vielä mitä haluaa kun kaikki on hänen elämässään muuttunut.

Joukon silmien kostuttua, sai hellyyden tunteen pursuamisen minussa ja halusin auttaa häntä surussaan.Tuntui että hänen täytyy olla hyvä mies kun hän puhuu aina kauniisti vaimostaan Ei koskaan mitään negatiivista. Ehkä jonain päivänä saan Joukolta enemmin läheisyyttä ja tunteita, kun kaipaus vaimosta hellittää.

Kerroin Joukolle että olin sopinut jo kesällä naisystäväni kanssa lokakuuksi Espanjan matkan. Jouko sanoi että pitäisikö tämä suhde panna katkolle kun hänellä on niin vaikeaa ja hänellä on suru päällä ja huoli matkastani Espanjaan. Ei tullut tuolloin mieleen että se oli uhkaus siitä että on hänellä niitä muitakin naisia. 

Lähdimme muutaman päivän kuluttua Leville Joukon ystävän mökille. Kävelimme paljon ja Jouko muisteli vaimonsa kanssa tehtyjä Levin reissuja.  Viikko oli upea tuossa hulppeassa mökissä. Jouko soitti kappaletta "Kelpaan kelle vain" ja itkin liikutuksesta, koska olin kertonut hänelle lyhyesti narsistimiehestäni. Kiinnyin Joukoon lisää tämän tiiviin yhdessäolon ja tanssimisen ja keskustelujen myötä.

Jouko vastusti Espanjan matkaani ja sanoi että haluan ottaa eroa minuun ja välimatkaa. Uhkailuako? Nyt juuri hän  tarvitsisi minua kun suru ahdistaa. Olenko todellakin laastari, lohduttaja ja tyhjän tilan täyttäjä hänelle?

Pohdin, onko mulla tilaa hengittää kun Jouko kaipaa välillä kovasti vaimoaan. Eihän se ole minun suru. Välillä tuntui että Sirpa on välissämme koko ajan ja kaipaisin Joukoa itselleni. Ihmettelen miksi Jouko ei luota minuun kun lähden Espanjaan. Onko se mustasukkaisuutta. Hän sanoi että pelkää menettävänsä minutkin.

Lokakuussa tunsin että olin jo rakastunut Joukoon ja läheisyys tuntui hyvältä ja tietty seksi oli edelleen mahtavaa. Jouko sanoi että rakastaa minua ja olen sen nainen.

Minulla oli ystävättäreni kanssa vapauttavaa ja rentoa oloa Espanjassa. Nautimme auringosta, kävelystä, shoppailusta ja tanssimisesta. Kaipasin kyllä Joukoa, mutta hänen puhelunsa alkoivat olla mustasukkaisia.

Jouko päätti tulla Luokseni Espanjaan reilun viikon kuluttua. Asuntomme oli iso siihen mahtui hyvin. Siitä alkoi varsinainen piina. Jouko epäili kun tervehdin vastaantulelia miespuolisia tuttujani, että olen maannut heidän kanssa. Joukon negatiivisuus ja kuvittelu lisääntyi ja en uskaltanut olla niin välitön kuin yleensä. Välillä meillä oli mukavaa ja Joukolle matka oli ainutlaatuinen ja mahtava kokemus. Hän ei ollut matkustanut lentokoneella kuin kerran Saksasta autoa hakemaan. Hänen vaimollaan oli ollut lentopelko, siksi satsasivat asuntoautoiluun lähinnä Suomessa.

Tässä nyt aika yksityiskohtainen tarina alkuvaiheistamme, joka oli aika romanttista, intohimoista ja tiivistä yhdessäoloa tähän asti ja kertoo myös Joukon kyvystä sitouttaa minut itseensä. Vähitellen tuli mustasukkaisuutta ja syyllistämistäkin ja vetoaminen hänen suruunsa ja vaikeuksiinsa.