Nyt on kulunut aikaa noin puolitista vuotta kun sain eron miehestäni, joka mitätöi ja nöyryytti minua pahoin.
Kävin läpi vaikean masennuksen ja viimeisten julmien nöyryytysten aiheuttamien pitkän ahdistusjakson.
Sain apua terapiasta ja arvokkaasta psykiatrisen päiväsairaalan hoitojaksosta. Siellä oli osaava henkilökunta ja toisten "potilaiden" vertaistuki, joka oli erittäin mahtavaa, arvokasta ja valaisevaa. Käsittämättömän upeita herkkiä ihmisiä, jotka olivat masentuneita eri syistä mm. olivat ihmisten kaltoin kohtelemia lapsuudessaan, työpaikoillaan, kotonaan. Joidenkin kohtalona oli joutua narsistien kynsiin, kuten minunkin, tai muuten heiltä oli alistettu ja viety itsetunto.
Minä olen nyt parantunut. Kaikilla ei olekaan terveen papereita
Nyt minun alistajani on enää haihtuva varjo jossain takavasemmalla ja sekin käy läpinäkyväksi hetki hetkeltä. Näen jopa  myönteisiäkin muistoja avioliittoajalta.
Olen nyt voinut laittaa pisteen entiseen elämäni vääryyksiin. Kyllä ne tulevat vielä mieleen, mutta nyt voin elää oman näköistä elämääni ja nauttia elämästäni.

Nyt on positiivista että tunnen jälleen jotain. Olin vuosien ajan patouttanut itseeni syytöksiä ja väheksymistä. En osannut puolustautua, enkä pystynyt loukkaamaan puolisoani, kuten hän teki minulle. Olin liian hienotunteinen. 

Nyt herkistyn ilosta ja surusta, osaan jopa itkeä. Nautin varauksetta asioista ja osaan jälleen heittäytyä elämään täysillä.
Olen ollut jonkinlaisessa tunnelukossa vuosikaudet, sillä elämä oli selviytymistä päivästä toiseen ilman aitoa rakkautta, hellyyttä ja arvostusta. Arvottomuudentunne hiipi pikkuhiljaa - salakavalasti.
Minulla on vielä tekemistä itsessäni, että saan kaikki palaset koottua ja jalostettua ne vahvuudekseni. Tällä tarkoitan syvempää itseni arvostamista ja sitä että voin sanoa mitä haluan ja toivon, mistä nautin ja miten haluan itseäni kohdeltavan. Olen oppinut myös sanomaan EI.

Olen ystävystynyt useisiin upeisiin naisiin, joiden kanssa on hauskaa. Puhutaan kaikista asioista avoimesti, on ne sitten politiikkaa, rakkauselämää tai luonnonsuojelua. Me hupsutellaan, tanssitaan, lenkkeillään, shoppaillaan, laittaudutaan iltaa varten tai saunotaan, uidaan ja ennen kaikkea nautitaan elämästä ja toistemme seurasta. Välillä syvennytään toisten ongelmiin ja tuetaan toisiamme, sitten taas iloitaan ja kehutaan toistemme vahvuuksia.

Olen tavannut eron jälkeen pari upeaa miestä. Tuntuu uskomattomalta saada ystävyyttä, toveruutta ja hellyyttä, sekä luottamusta ja roppakaupalla lämpimiä tunteita. On upeaa tuntea olevansa rakastettu.
On mahtavaa kun mies arvostaa ja kunnioittaa minua, arvojani ja mielipiteitäni. On hienoa kun osaan jopa ottaa vilpittömiä kehuja vastaan mieheltä enkä heti ajattele että niillä on joku taka-ajatus, vaikka tuntosarvet ovatkin vielä varuillaan kaiken kokemani jälkeen.
Nyt ei kuitenkaan ole aika syöksyä sitovaan suhteeseen.
En tarvitse miestä rinnalleni egoani pönkittämään.
Haluan tuntea miehen todella hyvin, minulla ei ole kiire minnekään.
Uskon että minussa herää rakkaus aikanaan ja ymmärrän antaa sille mahdollisuuden.