Sensitiivisyys

Empatiaa pidetään eräänä sosiaalisten taitojen lähtökohtana. On esimerkiksi osoitettu, että empatia on tärkein selittäjä, jos lapsi vetäytyy kiusaaamistilanteessa eikä lähde kiusaamiseen mukaan.
Empatian on tutkimuksissa todettu liittyvän ujouteen. Selitystä tälle ei tiedetä, mutta saattaa ola, että kyse on jonkinlaisesta yleisestä herkkyydestä.
Ujous ja estyneisyys ovat saman temperamenttipiirteen muotoja, ja estyneisyyden on todettu korreloivan erilaisiin allergioihin.
Tähän somaattiseen herkkyyteen saattaisi liittyä myös tietynlaista emotionaalista herkkyyttä. Tätä ei kuitenkaan ole osoitettu, on vain arveltu.

Sensitiivisyys on tärkeä temperamenttipiirre, kun puhutaan sosiaalisista taidoista. Korkea sensitiivisyys tarkoittaa sensorista herkkyyttä: ihminen on hyvin herkkä haistamaan, maistamaan, havaitsemaan, kuulemaan ja herkkä kosketukselle.

Tämän lisäksi sensitiivisyyteen liittyy sosiaalinen herkkyys. Sensitiivinen lapsi oppii aikaisemmin kuin muut tulkitsemaan toisten tunteita ja huomaa vähemmin sensitiivistä varhemmin, että ihmiset voivat sanoa muuta kuin mitä he oikeasti tuntevat. Hän saattaa todeta, että ystävä on surullinen, ja toinen lapsi ei ymmärrä ollenkaan, mitä hän puhuu. Ystävä kertoi olevansa iloinen. Kuinka joku voi kertoa olevansa iloinen ja kuitenkin on surullinen.
Samoin sensitiivinen aikuinen näkee herkästi pinnan alle ja havaitsee, milloin ihminen pyrkii peittämään ja piilottamaan tunteensa, näyttelemään muuta kuin mitä oikeasti tuntee. Hän myös aistii tunnelmia, havaitsee, milloin sosiaalinen tunnelma muuttuu. Hän osaa lukea muiden ihmisten antamia pieniä vihjeitä ja osaa asettaa sanansa ja käytöksensä tilanteen vaatimusten mukaan. Tätä piirrettä kutsutaan usein hienotunteisuudeksi, ja se auttaa ihmistä toimimaan oikein sosiaalisissa tilanteissa.
Vastaavasti matala sensitiivisyys saa ihmisen toimimaan joskus kuin norsu lasikaupassa. Hän ei osaa aistia tunnelmia eikä tulkita toisten ihmisten emootioiden osoituksia. Hän ei ymmärrä pieniä vihjeitä eikä osaa mukauttaa käytöstään tilanteen mukaan. Hän loukkaa sanoillaan tarkoittamattaan ja on ihmeisään kun ihmiset aina loukkaantuvat hänelle. Hän on mielestään vain vitsikäs.

Otteita Liisa Keltinkangas-Järvisen kirjasta: Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot.


EX- narsistimiehelläni on hyvin alhainen sensitiivisyyden taso. Olen miettinyt, että onko matala sensitiivisyys samalla narsistien erityispiirre?  Matalan sensitiivisyyden omaava ei ehkä aina ymmärrä loukkaavansa muita, mutta onko niin narsistin suhteen?
Kun narsisti loukkaa muita, ei hän koe että hänen pitäisi pyytää anteeksi käyttäytymistään. Hän ajattelee, että on oikeutettu käytökseensä. Narsisti  kohtelee ihmisiä niinkuin he ansaitsevat ja narsistina hän puhuu vain totuuden. Hänellä on oikeus kostaa tarvittaessa ihmisille, koska hän ajattelee että niinhän kaikki tekevät  eikä hän ei ymmärrä tehneensä mitään väärää?

Olen kuvausten mukaan hyvin empaattinen ja omaan korkean sensitiivisyyden tason. Tajuan herkkyyteni ja arvostan sitä lahjana ja vahvuutena. Isoäitini oli hyvin samanlainen.

Olen myös erityisherkkä.

Erityisherkkyys tarkoittaa synnynnäistä hermojärjestelmän herkkyyttä. Erityisherkkä havannoi tarkasti sekä ympäristöään että sisäistä maailmaansa. Hän kokee, tuntee ja havainnoi vahvemmin kuin muut. Erityisherkän aistit eivät ole tarkemmat kuin muiden, mutta heidän aivonsa käsittelevät aistien tuomaa tietoa poikkeuksellisen perinpohjaisesti.

Erityisherkkyys tarkoittaa että on hyvin emotionaalinen eli tuntee voimakkaasti ja on altis vaikutteille. On vivahdetajuinen, aistiherkkä  esim. voimakkaille äänille. Pohdiskelee ja tarkastelee asioita monesta näkökulmasta. On myös herkkä valoille ja väreille. Se voi olla positiivinen asia tai ärsytyskynnyksen ylitettyä nekatiivinen kokemus. He ovat empaatiakykyisiä, tunnollisia, tarkkoja ja luovia. Heillä on hyvä eläytymiskyky ja mielikuvitus ja taju huomata vivahteita. Nämä ominaisuudet tekevät heidän elämästään usein täyteläistä.

Ehkä tuon erityisherkkyyden takia olinkin herkempi narsistisesti käyttäytyvän uhriksi. Luovuuteni ja sisäinen maailmani oli taiteeni voimavara. Taiteeseen uppoutuminen oli pakotie arjesta, kunnes luovuuskin näivettyi loukkaavan kohtelun alla. Oli aika astua todellisuuteen ja myöntää että rakkaus oli kuollut, mies oli tullut vieraaksi minulle ja sietokykyni oli lopussa.