Jukka esitti tuttavillemme ja muille, että hän on huolissaan minusta, kun halusin eron hänestä. Hän ei ollut koskaan avioliittomme aikana huolissaan minusta. Hän ei koskaan kysynyt miten minä voin. Ei edes ollessani masentuneena. Hän ei tuntenut minkäänlaista surua erosta, tai katumusta käyttäytymisestään. Erovaatimukseni oli vain suuri loukkaus hänen itsetunnolleen. Tämä loukkaus vaatii kostoa kaikilla mahdollisilla keinoilla. Käsittämätöntä hänen selitys päätöksestäni erota, että se johtuu masennuksestani. Hänen ei tarvinnut miettiä osuuttaan eron syihin.

Kun narsistilla ei ole hyvä olla, kenelläkään ei saa olla. Hän tuli usein kotiin töistä kireänä ja tuohtuneena ja minä sain sen heti kokea kaikenlaisena arvosteluna, piikittelynä, kiusaamisena ja nöyryyttämisenä. Hänelle tuli selvästi parempi olo itselleen, hän sai helpotusta pahanolon tunteelleen minua alistamalla, koska pian hän käyttäytyi kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Hän oli oikeutettu toisten arvosteluun koska oli aina oikeassa.
Jukka osasi varmaan käyttäytyä kohtalaisesti töissään jos halusi, mutta minuun sopi purkaa töissä kertyneet vastoinkäymiset.

Jukka ei ollut mikään suupaltti, vaan pyrki asettamaan sanansa huolellisesti varsinkin tuttavien parissa. Silti hän loukkasi ihmisiä omaa itsetuntoaan nostaakseen. Hän pyrki luomaan itsestään arvostetun, tärkeän ja rehellisen kuvan. Hän manipuloi koko ajan ihmisiä.