Tyttäreni hääpäivä

Tyttäreni hääkampausta oltiin viimeistelemässä, kun Jukka saapui kotiin. Jukka paasasi kovaäänisesti tyttärelleni hyvin ikävällä äänensävyllä, että taas sitä ollaan myöhässä, ette ehdi valmiiksi ajoissa.
Meillä oli ollut erittäin hyvä vapautunut ja iloinen fiilis tyttäreni ystävien kanssa ennen Jukan tuloa paikalle. Morsian oli kaunis ja hehkuva, täynnä tulevan vihkimistilaisuuden odotusta.

Jukka ei huomannut morsiaimen kauneutta ja säteilyä, ei sanonut mitään myönteistä, vaan itsekkäästi räyhäämisellään pilasi tyttären mielialan tärkeänä juhlapäivänä. Tyttärelläni nousi vedet silmiin, hän itki, taas Jukan ajattelemattoman ja törkeän käyttäytymisen takia. Riitaa välttääkseen tytär oli hiljaa. Jukka ei edes pyytänyt anteeksi. Hän oli taas mielestään oikeutettu loukkauksiin ja käyttäytymiseensä.
Jukka oli saanut jopa suuren tehtävän saattaa morsian alttarille. Ehkä hän piti tuota tehtäväänsä niin tärkeänä, että kaiken kontrolloiminen nosti taas hänen arvonsa ja valtansa huippuunsa, joten hän oli oikeutettu loukkaamaan jopa morsiainta. Kirkossa Jukan saattaessa tytärtäni alttarille, kysyi tyttäreni Jukalta: Onko nyt kaikki kunnossa? Vastaus : On. Ei anteeksipyyntöä taaskaan.

Tyttärenikin oli oppinut  myöntymään Jukan tunnetiloihin. Tässäkin tapauksessa halusimme vaan tämän tärkeän päivän onnistumista. Kukaan ei halunnut saada Jukalta vielä pahempaa raivokohtausta arvostelemalla hänen käyttäytymistään.