12.5.2012 yöllä

Tärkeät ystävien juhlat lähestyvät. Aikaa on niihin enää muutama päivä. Olen päättänyt kuiten osallistua juhliin, vaikka aiemmin päätin niistä kieltäytyä. Minun on nyt kuitenkin katsottava totuutta silmästä silmään ja kohdattava X-mieheni siellä.
En saanut nukuttua yöllä. Huomaan jännittäväni jo nyt ja pohdin saanko pidettyä itseni koossa juhlissa ja miten saan hillittyä itseni jos  Jukka käyttäytyy minua kohtaan ylimielisesti ja halveksivasti. Entä jos hän osoittaa alistavan käyttäytymisensä siten että ei huomaa minua laisinkaan, että olen kuin ilmaa.
Nyt painettani lisää se onko Jukka onnistunut saanut muutettua tuttaviemme asenteet minuun.

Tyttäreni  sanovat etteivät nyt pysty vielä lukemaan blogiani, koska heillä on omat raskaat kokemukset takanaan Jukan mitätöinneistä ja he yrittävät yhdessä käsitellä niitä ja pohtia miten kaikki on vaikuttanut heidän elämäänsä ja valintoihinsa.
Olen saanut tyttäriltäni korvaamatonta ja pojaltani tukea erossani ja olemme monet kerrat  puhuneet kaikesta tapahtuneesta. Heillä on kuitenkin oma elämä johin heidän on nyt syytä keskittyä.

Onko minussa jotain vikaa,
elän epätodellisessa kierossa maailmassa, kaikki on outoa.
En enää tunnista itseäni, luulenko vain että se olen minä.
Kannan tätä raskasta taakkaa mukanani.
Toisinaan se on kaukana valovuosien päässä ja sitten taas läsnä.

Onko elämän tarkoitus ilo ja hyvä elämä, ainakin haluaisin sitä kokea.
mitä se on?
Missä sitä myydään?
Saanko  minäkin pisaran verran  iloa, vai onko se muilta pois.

12-13.05.2012 yöllä

Tommy Tabermannin sanoin:
Kaikkea saa tehdä.
Kaikkia ovia pitää tempoa,
kaikkia kuita kurkotella.
On vain yksi ehto,
elinehto:
Värisevää sielua
ei saa tallata.