Tätä on vaikea kertoa edes anonyyminä. Kuitenkin sen teen koska se ehkä selittää miksi olen sietänyt narsistin puolison kohtelua niinkin pitkään, enkä huomannut ensimmäisiä oireita hänen todellisesta luonteestaan.

Minut raiskattiin 11-vuotiaana omassa kodissani. Raiskaaja oli oma serkkuni Tuomo.
Heräsin yöllä sikeästä unesta Tuomon työntäessä penistään sisälleni. Potkin ja työnsin hänet pois päältäni. Tuomo teki myös jotain sisarelleni, joka piti sitä vaan mukavana juttuna.

Olin hämilläni ja häpeissäni ja koin itseni likaiseksi ja tuhotuksi. Sisareni vähättely teki asian minulle vielä pahemmaksi kestää. En kehdannut puhua vanhemmilleni asiasta mitään. Pian tapahtuman jälkeen Tuomo muutti meiltä pois.

Minut raiskattiin toisen kerran 19-vuotiaana, jolloin minulla ei ollut vielä sexi- kokemuksia miehistä. Ehkä juuri tuon lapsuuden raiskauksen takia olin karttanut seurustelusuhteiden muuttumista seksuaaliseksi.
Tämä raiskaaja oli keskisuuren kaupungin nuoriso-ohjaaja.

Rakastuin ensimmäisen kerran 20-vuotiaana. Olihan niitä ihastumisia ollut jo muutamia aiemminkin. Tämä Mara osoittautui homoksi. Ennenkuin asia selvisi minulle, ihmettelin miksi suhteemme oli välillä niin etäinen ja hän selvästikin karttoi seuraani. Menimme kerran yhdessä Tukholmaan. Tuntui oudolta matkan aikana todeta että suhteemme olikin pelkkä kaveruussuhde. Hän ei tarvinnut minua naisena. Maralla oli tapaaminen eräässä baarissa ja hän halusi että odotan sen ajan häntä eräässä puistossa. Huomasin että se baari oli ns. homobaari. Siihen aikaan homot alkoivat vasta tulla Suomessa ulos kaapeistaan. Siihen päättyi se suhde. Ei selityksiä, vain kaunis hymy erotessamme

Pian tämän jälkeen tutustuin mieheen, joka oli hyvin huomaavainen minulle, tunsin itseni jotenkin erikoiseksi. Menimme naimisiin odottaessani 3-kuukaudella ensimmäistä lastani. Hääyönä tilanne muuttui dramaattisesti. Mies pahoinpiteli minua, haukkui huoraksi ja väänsi kättäni selkäni takana. Kipu oli kova, mutta katsoin häntä rauhallisesti silmiin ja sanoin, että jos hän vielä millinkään vääntää kättäni niin se katkeaa. Osoitin miehelleni etten sitä pelkää. Siihen päättyi pahoinpitelyt, mutta niin loppui myös rakkauselämäkin. Hänelle naiset olivat joko huora tai äiti-pyhimys. Osoittautui että mies ei ollut kyvykäs kantamaan vastuuta perheestään. Sain avioeron kuukaudessa.
Yhdet rajut itkut itkin pettymyksestä typerään puolisovalintaani ja sinisilmäisyyteeni. Senjälkeen tunsin suunnatoman vapauden tunteen. Myöhemmin kun mies tuli hakemaan tavaroitaan, hän kertoi että haukui naisensa huoriksi ja pahoinpiteli heitä jopa tajuttomaksi koska vain silloin seksi on niin mahtavaa. En voinut ymmärtää että olin ollut naimisissa noin sairaan tyypin kanssa. Minua oksetti. Vuosikausia jälkeenpäin miehen jo aikuinen lapsi  kertoi tyttärilleni että hänen isänsä on pahoinpidellyt usein hänen äitiään.

Onneksi seuraava mies-suhteeni oli onnistunut. Mies oli lapsilleni hyvä ja meillä oli paljon hauskoja hetkiä. Sain tuntea olevani nainen ja opin nauttimaan seksuaalisuudestani ensimmäisen kerran. Tämä suhde päättyi koska mies ei ollut kypsä kantamaan vastuuta valmiista perheestä ja hän tarvitsi vapauttaan ja olimme muutenkin ajautumassa erilleen. Olin tuolloin 27-vuotias.

Tämän suhteen aikana olin töissä eräässä muutaman työntekijän liikkeessä. Työnantaja oli pahemmanlaatuinen narsisti. Hän irtisanoi kaksi työntekijää täysin perusteettomasti, toinen raskaana oleva nainen. Minut irtisanottiin alueelliseksi luottamusmieheksi valintani jälkeen. Alkoi suunnaton painostus, haukkuminen, ajojahti ja nälviminen milloin mistäkin. Oikeusjuttuhan siitä tuli. Olisin päässyt vähemmällä stressillä jos olisin vaan irtisanoutunut itse heti. Mutta oikeudentajuni vaati pitämään puoleni. Enhän ollut tehnyt mitään väärää ja olin erinomainen ammatissani. Tänäpäivänä häipyisin heti jos työnantajani olisi narsisti.

Nämä mieskokemukseni kertovat miksi hyväksyin miehekseni narsistin. Olihan Jukkakin aluksi hyvä, huomaavainen, rehellisen oloinen ja vaikutti kaikin puolin kunnolliselta. Aika pian aloin odottaa yhteistä lastamme. Halusin tämän suhteen onnistuvan jo lastemmekin takia. Kesti kauan tajuta tuota hiipivää vähättelyä ja negatiivisuutta. Jukan käyttäytyminen paisui varsinkin viimeisenä kymmenenä vuotena mitätöinneiksi ja nälvimiseksi, sekä viimeiset kaksi-kolme vuotta olivat jo silkkaa henkistä julmuutta minua kohtaan.

Aikaisemmin kerroin blogissani vanhempieni roolista siihen miksi pidin Jukkaa varsinkin alussa hyvänä miehenä. En tiennyt paremmasta, kun lapuuden kokemuksetkin olivat huonot. Kun siihen yhdistää vielä raiskauskokemukseni niin on ymmärrettävää että narsistikin saattaa tuntua alussa onnenpotkulta.

Niihin aikoihin kun kärsin jo masennuksesta puhuttiin lehdistössä paljon keskieuroopan kirkkoa kuohuttaneista kuoropoikien hyväksikäytöstä. Yhä enemmin tuli esiin eri maista pappien hyväksikäytöt lapsia kohtaan. Minä koin nuo uutiset hyvin raskaana. Silloin nousi esille omat lapsuuden ja nuoruuden raiskaukset. Olin ne torjunut vuosikymmeniksi mielestäni. Yli vuosi ennen eron laittamista vireille ja masennukseni ollessa pahimmillaan tajusin kuinka mieheni käytti minua hyväkseen narsistin keinoilla. Koin että rakasteluhetketkin, vaikka olivatkin jo harventuneet, olivat minun hyväksikäyttöä, koska vain sängyssä kelpasin Jukalle, siellä hän kehui minua eri tavoin päämääräänsä päästäkseen. Muulloin hän alisti, nälvi ja nöyryytti. Ahdistuin yhä enemmin ja tuntui ettei minulla ole mitään ulospääsyä tilanteesta. Olin taas "raiskattu" ja loppuun ajettu ja itsetuhon partaalla.

Terapia aukaisi silmäni ymmärtämään itseäni ja mieheni osuuden masennukseeni.
Näin Jukan julmuuden hänen raivotessa ja nöyryyttäessä 12-vuotiasta lapsenlastani, syöksyin heidän väliinsä ja käskin Jukan lopettaa se huutaminen. Nyt oli mittani tullut täyteen tuota miestä.
Oikeaa ratkaisuani avioerosta vahvisti vaikea ositus ja se kuinka Jukka ja hänen uusi naisensa toteuttivat häikäilemättömällä tavalla sen miten tämä nainen osti minun osuuteni talostamme.                                       Jukka kertoi että hänellä on tiedossa joku työkaveri joka ostaa meidän talon. Kuitenkin Jukka saapui kotiini tämän uuden kumppaninsa kanssa sanallakaan etukäteen kertomatta heidän seurustelustaan tai suunnittelemastaan talokaupasta. Kuulemma reilun kk tuttavuuden perusteella tämä nainen osti osuuteni talosta. Mistä tiedän kuinka kauan heidän suhteensa oli kestänyt. Jukka ei esitellyt vielä ovellakaan tätä naista minulle. Vasta keittiössä pöydän ääressä pitkän hiljaisuuden jälkeen he paukauttivat tämän yllätyksensä minulle kuin suurenkin armolahjan. Ihan minun takiani he halusivat tämän talon, että minä pääsen aloittamaan oman elämäni. Olipa jaloa, kyllä minun pitäisi olla kiitollinen tuosta shokista jonka minulle järjestivät. Tämä yllätys takasi heille hyvät kaupat ja minun oli suostuminen heidän saneluunsa talon hinnasta, tai ei tulisi kauppoja. Siinä tilanteessa järkyttyneenä ja mitätöitynä oikein kahden voimalla en voinut muuta kun hyväksyä kaupan heidän ehdoillaan.
Tällä törkeällä käytöksellään Jukka vielä kosti minulle eron. En myöskään saanut mitään hyvitystä perheen ja mieheni eteen tekemästäni työstä tai siitä että naimisiin mennessämme minulla oli valmis koti kalusteineen ja kodinkoneineen, siis valmis koti ja miehellä ei juuri mitään muuta kuin opintolaina ja takausvelkoja. Minulle jäi vaan hyvin pieni eläke, mutta olin vapaa.

Nöyryytyksistä ei toivu vain nappia painamalla, valitettavasti.
Vaikka kuinka ajattelee että pääsinpä irti narsistin otteesta ja sain vapauden, ei asia niin vain unohdu. Ei mene päivääkään etteivät Jukan minuun kohdistamat  ivasanat iskeydy mieleeni.   Muutaman minuutin kestänyt lapsuuden raiskauskin näkyy koko elämän ajan jossain piilotajaunnassa. Mitä sitten vaikuttaa 27- vuoden alistaminen ja nöyryytykset. Ei vaan voi kääntää sivua ja unohtaa, vaikka kuinka haluaisi ja tietäisi että pitäisi katsoa vain tulevaisuuteen.
Nyt kun olen käsittänyt miten eri tapahtumat vaikuttavat elämääni, on minulla jonkunlainen mahdollisuus tehdä jatkossa hyviä valintoja. Joskin tiedän että saatan olla liiankin varovainen nyt ihmissuhteissani.