Makailen sängyssäni aamulla.
Ikkunasta kantautuu espanjalaisten työmiesten jutustelua toisilleen.
Miehen ystävällinen, pehmeä ääni tuntuu niin suloisen sävykkäältä.
Tekisi mieli nousta ylös ja mennä katsomaan miltä tuo Agustini, Pedro tai Juan näyttää.
Haluan pitkittää tätä tunnelmaa.
Miten miehen ääni voikaan hivellä näin korviani.
Välillä kuuluu työn ääniä.
Maalipurkkien kolinaa.
Nyt he juttelevat taas.
Rauhallisen miellyttävän soinnikkaasti.
Saisimpa tuon miehisen äänen kuiskimaan korvaani
- yhä uudestaan.
Puhu jälleen Agustini,
minä kuuntelen.
Kuuntelen sinua vaikka koko ihanan päivän.
Nautin äänestäsi tuntematon.
Siitä rentoudun ja voimaannun.
Hyväilevän äänesi arkistoin soluihini.