Jukka  luki kalenterini joka päivä aamulla ja illalla. Kalenteri oli minulle päiväkirja. Aamuisin hän huomautteli että muistanko asiat joita olen merkinnyt hoitavani tänään. Illalla tenttasi olenko hoitanut ne asiat. Jukka luki kännykkäni tekstiviestit ja sähköpostini  kysymättä lupaani,  kunnes tyttäreni  sai tietää että jukka luki hänen lähettämät tekstiviestit minulle jotka olivat yksityisiä.Tytär haukkui Jukan kirjesalaisuuden loukkaamisesta.  Silloin  tajusin mitä olin tapahtunut.

Jukka selitti  että tytär ei ymmärrä kuinka avoin ja luottamuksellinen suhde meillä on. Se avoimuus oli yksipuolista. Minä en lukenut Jukan kalenteria, tekstiviestejä, seurannut hänen puhelutietojaan tai sähköpostejaan.  Minun piti kyllä luottaa kaikessa häneen.  Minun piti kertoa kaikesta mitä minulle oli päivän mittaan tapahtunut ja kenen kanssa olin jutellut, mitä tehnyt jne...Minulle hän ei kertonut omista tapahtumistaan mitään kuin vasta ns." lypsämisen" jälkeen ja sittenkin jotain yliolkaista.  Hän piti kontrollointiaan itsestään selvyytenä ja oikeutettuna.

En edes tiennyt mitä Jukan työnkuvaan kuului. Mikä oli hänen tittelinsä. Kun kysyin hän sanoi etten kuitenkaan ymmärtäisi. Se olisi niin vaikea selittää. Tällaista kohtelua kestin kaikki ne vuodet.
Tyttären mies meni samaan työpaikkaan ja tytär kertoi minulle parilla kattavalla lauseella mitä Jukan työnkuva on. Helposti ymmärrettävää.
Jukka arvosteli pomojaan ettei ne tiedä mikä olisi tärkeää ja vain hän tiesi kokonaisuudet ja sen miten siellä asiat pitäisi hoitaa. Vain hän tiesi. Vain hän oli paras. Ihme kun hän ei enää edennyt urallaan, asemassaan. Haettuihin tehtäviin valittiin aina joku muu kuin hänet.